Olimme lauantaina viettämässä ystäviemme häitä Sastamalan lähellä Tottijärven rannalla. Lakeside Golf sijaitsi lähellä hääpaikkaa ja päätimme, että käytämme reissun hyväksi ja käymme pelaamassa uudella kentällä häiden jälkeisenä päivänä eli sunnuntaina.
 |
| Häähumua |
Lakesidessa on kaksi 18 reikäistä kenttää Järvenranta ja Pirunpelto. Kentäksi valikoitui Järvenranta-kentällä olevien kilpailujen vuoksi Pirunpelto. Häissä tuli puhetta muiden vieraiden kanssa tulevasta golfkierroksesta ja vieraiden joukossa oli paljon golfaavia urheilijoita, joilla oli kokemusta kentästä. Illan aikana ei jäänyt epäselväksi, että Pirunpelto tulisi olemaan vaikea, jopa täysin toivoton, jos oli juttuihin uskomista. Meitä peloteltiin kentän vaikeudesta, kapeudesta ja suurista korkeuseroista, joiden vuoksi useimmat kulkevat kentän autolla. Samaan aikaan kenttää ylistettiin sen haastavuudesta, hyvistä väylistä ja upeasta pelikunnosta. Kentälle tulisi varata paljon palloja matkaan, ainakin tusina kuulemma. Juttujen perusteella Pirunpelto alkoi kuulostaa lähes sadulta, jossa metsään eksyessään voi tapahtua mitä vaan. Mielenkiinnolla ja innolla odotin kierrosta.
Tiiausaikamme oli klo 10 ja ehdimme paikalle hieman ennen lähtöä. Kävin ilmoittautumassa klubitalolla ja caddiemaster kertoi, että meidän lähdössä on pariskunta, joka on pelannut Pirunpeltoa useamman kerran ja että he voisivat opastaa kentissä. Pirunpelto on kuulema haastava, mutta ei yhtä vaikea kuin monia kuulema pelotellaan.
 |
| Pelifiiliksissä |
Pariskunta oli erittäin mukava ja kilpailuhenkinen. He haastoivat meidät heti pistebogie-matsiin. Sehän sopi meille. Nautin peleistä ihan eri tavalla ja keskityn paremmin kun kyseessä on pelitilanne. Tosin ensimmäisen väylän kohdalla olin hyvin hermostunut uudesta kentästä ja tilanteesta, että keskittyminen oli hakusessa. Ensimmäinen väylä (par 4) pelattiin myös heti pitkään ylämäkeen ja greeniä ympäröi bunkkeri sekä hyvin jyrkkä alamäki. Sijoituin tietenkin heti bunkkeriin, josta pelotti lyödä täydellä swingillä pois, jotta en olisi mennyt greenin yli jyrkkää alamäkeä metikköön. Yleensä pääsen melko helposti bunkkereista pois, mutta nyt siihen meni neljä (!) lyöntiä ennen kuin uskaltauduin lyömään tarpeeksi kovaa palloa ja pääsin griinille.
Väylät jatkuivat haastavina, mutta sitäkin upeampina. Olin myyty luonnonkauniista maisemista ja huippukunnossa olevista kentistä. Vaihtelevien metsien lisäksi väyliä ympäröi puut, kalliot, kasvit, sammaleet, luonnonkukat ja kivet. Olipa keskellä väylää avokalliokin, johon osuessa pallo pomppaisi helposti mihin vain. Välillä korkealle kiivetessä näkyi jylhät maisemat järvelle. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, mutta aistin pientä painostusta ilmassa.
 |
| Väylällä joutui ylittämään avokallioalueen. |
Peli kulki "ihan ok". Ensimmäisestä ysistä ei todellakaan ollut tulossa parhaani, mutta pysyin melko hyvin väylällä ja ongelmat johtuivat lähinnä lähipelistä, jonka kanssa minulla on alkanut tulla ongelmia muutenkin. Peli tuntui hyvältä ja juuri seiskaväylällä tehtyäni bogin pamahti kovaa ja alkoi kuulua kova jyrinä. Toisella puolella taivas oli kirkkaansininen ja aurinko paistoi, toiseen suuntaan katsoessa mustansininen pilvi lähestyi uhkaavasta. Alkoi ripsiä sadetta. Ja jyristä enemmän. Jätimme hetkeksi bägit ja mailat hieman kauemmaksi ja seisoimme kentän laidalla. Sitten näkyi välähdys ja alle kahden sekunnin kuluttua jyrähti. Sitten alkoi sumutorvi soida. Se oli merkki, että oli ukkosvaara ja peli pitäisi keskeyttää. Näimme pilvien menevät meistä ohi ja seisoimme ihan pilven reunalla. Jyrinä kuului, mutta klubitalolle oli matkaa, eikä huvittanut lähteä kävelemään noin 2km klubitalolle, joka oli samassa suunnassa jonne ukkospilvet suuntasivat. Jäimme odottamaan. Jännitti tosi paljon, kunnioitan luontoa ja mielestäni ukkosen kanssa ei pidä pelleillä tai ohittaa sitä olankohautuksella. Hetken tuntui jo, että ukkonen hellitti ja saimme jatkettua peliä. 9 väylä jäi kuitenkin kesken, kun ukkonen jatkui ja klubitalo häämötti jo lähellä. Kävelimme sisään turvaan ja jäimme kahville odottamaan, että sää paranisi. Kahvio oli täynnä, sillä kilpailut oli jouduttu myös keskeyttämään.
Odottelimme tunnin verran, jonka jälkeen Pirunpellon takaysi vaikutti caddiemasterin mukaan tarpeeksi turvalliseslta pelin jatkumiselle. Lähdimme matkaan vaikka edelleen epämiellyttävä jyrinä kuului taustalla. Pääsimme nopeasti kuitenkin takaisin peliin kiinni. Etuysillä seuranamme ollut pariskunta lähti pois etusysin jälkeen, joten pelasimme kaksin loppukentän.
Takaysin maisemat olivat muuttuneet kallioisesta ja jylhistä maisemistä häikäsevän kauniin Sorvijärven metsälammen lumoon, jota kentät ympäröivät. Tunsin oloni turistiksi, kun en malttanut olla räpsimättä kuvia lähes joka lyönnin jälkeen. Takaysi sujui jo paremmin, vaikka väsymystä alkoi olla ilmassa eikä pelkästään edellisillan häiden vuoksi. Vähäiset yöunet, uusi kenttä, ukkonen ja pitkät kävelyt alkoivat uuvuttamaan. Into oli kuitenkin kova ja maisemat niin hienot, että pelistä vain nautti. Draiverini oli alkanut totella pikkuhiljaa, kun olen päässyt lyömään enemmän. Myös rautalyönnit olivat melko onnistuneita, mutta chipit ja putit takkuilivat. Takaysistä lyöntejä kertyi 51, johon olin erittäin tyytyväinen.
 |
| Tiiboksi korkealla |
 |
| Tästä siis lammen yli? |
 |
| Ilmassa on suurta vesivaaran tuntua |
 |
| Jotenkin selvisin kuivin jaloin tästä väylästä. |
 |
| Mentori |
Kaiken kaikkiaan kierros oli upea ja tarjosi ihan uudenlaisen golffikokemuksen. Suosittelen kenttää erittäin paljon luonnonystäville ja golffareille, jotka nauttivat haasteista tai haluavat uudenlaisen pelikokokemuksen. Haluan ehdottomasti Pirunpellolle uudestaan. Täältä löytyy Lake siden yhteystiedot ja enemmän infoa:
 |
| Osana kenttää oli kaksi pirunpeltoa eli jääkauden muokkaamaa kiviröykkiötä, joista kenttä on saanut nimensä. |
 |
| Pirunpelto osoittautui persoonallisimmaksi kentäksi tähän mennessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti